Psykiatrin erikoislääkäri Jukka Kärkkäinen pohtii kirjoituksessa (HS 2.10.) mielenterveysongelmien yleistymisen syitä. Hän toteaa mielestäni aivan oikein, että ratkaisut mielenterveyden kriisiin löytyvät lääketieteen ulkopuolelta. Hän ehdottaa elämäntapamuutoksia, kuten liikunnan lisäämistä.

Mielestäni laajan yhteiskunnallisen kriisin ratkaisuja ei voi kuitenkaan sälyttää pelkästään yksilöiden vastuulle. Kuten Kärkkäinen aprikoi kirjoituksessaan, elämäntavan yksilökeskeisyys on itsessään osa ongelmaa.

Viime vuosikymmeninä elämä on muuttunut nopeatempoisemmaksi ja kilpailuhenkisemmäksi, mikä kuormittaa sekä aikuisia että lapsia. Monet perinteiset ammatit ovat katoamassa rakennemuutoksessa, ja keskiluokka ohenee. Kilpailu hyvistä opiskelu- ja työpaikoista alkaa yhä aikaisemmin. Globaalit kriisit synkistävät kuvaa tulevaisuudesta.

Opiskelijoita hiillostetaan valmistumaan aina vain nopeammin eikä alan vaihtaminenkaan onnistu yhtä helposti kuin ennen. Työelämästä tuttu konsulttijargon on lipunut jopa varhaiskasvatukseen, missä pienet lapset joutuvat pohtimaan omia vahvuuksiaan yhteiskunnan vaatimuksia ajatellen.

Mielen kuormitus voisi vähentyä ihan sillä, että höllättäisiin vähän keskinäisestä kilpajuoksusta ja toiminnan tehostamisesta. Etenkin nuorille pitäisi sallia etsiminen ja erehtyminen. Menneisyyteen ei voi palata, mutta yhteiskuntana voisimme pyrkiä lisäämään turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta. Mihin unohtui esimerkiksi perustulokeskustelu?

Aila Mustamo

Ylivieska