Haapavesi ei paljon eroa tuhansista pikkukaupungeista maailmassa. Väkiluku pienenee ja palvelut vähenevät. Tämä ei siis ole pelkästään meidän ongelma vaan maailmanlaajuinen tilanne. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Haapavedellä on alle 6000 asukasta vuonna 2030. NordFuelin mahdollinen saapuminen voi hidastaa pienenemistä ja saada väkiluvun jopa nousemaan hetkellisesti, mutta Suomen väkiluvun pienentyessä ja ihmisten pakkautuessa kasvukeskuksiin meidän on hyväksyttävä kuntamme pieneneminen. Vaikka itse olen tämän jo hyväksynyt, niin ei se tarkoita, että tämä on toiveeni tai etten sisälläni elätä toivetta ettei näin kävisi.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että aletaan miettimään kuka on viimeinen kunnassa ja muistaako hän poistuessaan sammuttaa valot viimeisestä ränsistyneestä talosta.
Meidän on huolehdittava siitä, että ne asukkaat jotka tänne jäävät asumaan, myös viihtyvät täällä ja että saamme myös poismuuttaneiden tilalle uusia ihmisiä. Hienoa olisi, jos opiskelemassa käyneet nuoret palaisivat takaisin.
Kuten on yleisesti tiedossa Haapaveden kaupungin talous ei ole vakaalla pohjalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että säästöjä on etsittävä. Mielestäni meidän tulee luottaa ammattilaisiin eli osaaviin ja koulutettuihin viranhaltijoihin. Heillä on sekä tietoa että kokemusta kaupunkimme käytännön arjesta. Valtuutetun tehtäväksi jää tuoda paikallistuntemusta päätöksentekoon.
Oma tarinani on, että olen viettänyt täällä lapsuuteni ja nuoruuteni lukion päättymiseen asti ja nautin ajastani täällä. Meillä oli täällä hyvä kaveriporukka. Vietin paljon aikaa nuopparilla ja kavereiden bändin treenipaikalla. Kun olin 18 niin Sompassa kävi paljon hyviä bändejä soittamassa. Oli sellanen positiivinen vire. Kun asuin pois täältä niin vähintään Folkkien aikaan vierailin täällä ja hyvä tunne Haapavedestä säilyi.
Kun tulin tilanteeseen, että perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi, tiesin Haapaveden hyväksi paikaksi asua ja lasten kasvaa. Harrastusmahdollisuuksia ei kaikkea mahdollista ole mutta tarpeeksi kuitenkin. Suurissa kaupungeissa harrastuksia on huomattavasti enemmän, mutta matkat harrastuksiin voivat viedä reilusti yli tunnin päivässä.
Itse haluan tuoda nyt esille kulttuurin vaikutuksen asumismukavuuteen. On tärkeä ymmärtää, ettei kulttuuri ole menoerä vaan tuloerä, jolla parannetaan asukkaiden viihtyvyyttä. Sillä huolehditaan osaltaan siitä, ettei veronmaksajien ole tarvetta muuttaa pois ja asuinpaikkaa miettiessä se tuo varmasti lisäpisteitä.
Haapavesi on aina ollut kulttuuripitäjä. Esimerkiksi meillä on täällä korkealaatuista opetusta Jokihelmen opistossa ja Jokilaaksojen musiikkiopistossa. Haapavesi on ylivoimainen musiikkipitäjä jokilaaksoissa ja Haapavesi Folk on tunnettu ympäri Suomea. Nyt meidän pitää huolehtia ettemme ala säästää vääristä paikoista ja tuhoa sitä, mikä meidät erottaa positiivisesti muista paikkakunnista.
Viime vaaleissa olin Vasemmistoliiton sitoutumattomana ehdokkaana koska Vihreiden listalle ei löytynyt muita lisäkseni. Varavaltuutettuna olen päässyt kolme kertaa kokoukseen joista tärkein asia oli tuulivoimapuistojen kaavojen hyväksyminen.
Viimeisessä kokouksessa tein aloitteen Pride-liputuksesta Haapavedellä Helsingin Pride-viikon aikana. Olin yhteydessä jokaisen potentiaalisen ryhmän edustajiin ja kysyin, lähtevätkö he tähän mukaan. Sillä mielestäni tämä on puolueita isompi kysymys.
Mukaan sain Jari Meriläisen ja Outi Pekkalan. Lisäksi sain lupauksia äänestää tämän puolesta, kun asia tulee äänestykseen. Perussuomalaisilta en tätä vaivautunut kysymään sillä en ole nähnyt että he olisivat irtisanoutuneet valtuutettunsa homovastaisista ja muutenkin lähinnä oksennusreaktion aikaansaavista kirjoituksista.
Joidenkin mielestä Pride-liputus ei kuulu kaupungin tehtäviin. Halutaan että joku muu hoitaa sen. Itse en voi ymmärtää tätä perustelua. Eikö kaupunkimme tehtävä ole asettua syrjintää, häirintää ja väkivaltaa vastaan?
Janne Kollin
Vihreiden sitoutumaton kuntavaaliehdokas